Joulu Suomessa ja vikat viikot

Jos nyt vihdoin kirjottaisin taas mitä puuhailin Englanninreissun loppupuolella...

Lennettiin Jamesin kanssa Suomeen pari päivää ennen joulua. Kaikki kyseli töissä et onks siellä lunta ja miten kylmä siellä on ja oli ihan kateellisia kun kerroin et saan valkosen joulun.  Reissu meni hyvin ja oli kiva nähdä kaikkia ihmisiä, vaikka kaikkien kanssa ei aikataulut menny ihan yhteen, enkä ehtinyt nähdä kaikkia.

Kaunis apinalaastari

Pääsin kotona taas ajamaan autoa ja se olikin sit aika jännää. En ollu ajanu pariin kuukauteen ja sit kun iski vielä ne pakkaset ja jäätävät lumisateet ni pelotti aika paljon ajaa. Varsinkin jouluaattona oli kamalaa, kun piti hakea isosisko meille ja Vihdintie oli ihan hirveessä kunnossa ja auto vaan heittelehti siinä tiellä... Mitään ei onneks tapahtunu kun piti vauhdin hiljasena :)

James oli ihan innoissaan kun saatiin valkonen joulu.  Englannissa ei oo vuosikymmeniin ollu jouluna lunta (muuten talvisin kyllä joskus vähän) ja se otti koko ajan kuvia kaikesta.

Käytiin joulupäivänä pulkkamäessä. Oltais voitu valita sille kyl joku toinen päivä, oli sen verran kylmä ulkona. -15°C tuntu ihan järkyttävän kylmältä.

Tultiin takas Englantiin 27. päivä ja saatiin toinen joulu, kun kuusen alla odotti lahjat Jamesin perheeltä. Menin Suomeen täydellä matkalaukulla ja tulin tyhjän kaa takas.

Maanantaina 29. päivä palasin taas takas töihin. Arkeen oli ihan kiva palata vaikka väsytti aika paljon.

Uus vuos meni rauhallisissa merkeissä kotona, kun pelattiin beer pongia Jamesin, sen isän ja Ash-kaverin kanssa. Voitin sen turnauksen ja mielestäni ansaitsin sen koska jouduin juoda yhtä paljon ku ne miehet ja olin siis eniten kännissä... Onneks ei ollu seuraavana päivänä töitä.

Sunnuntaina 4.1. oli Jamesin 21-v synttärit ja niitä juhlittiin koko viikonloppu. James meni sen kavereiden kaa baarikierrokselle perjantaina ja mä jäin kotiin parantelemaan flunssaa ja nukkumaan. Lauantaina illalla mentiin bingoon (voitin 10 puntaa, jee!) ja pubiin. Sunnuntaina Jamesin sukulaisia tuli kylään ja päätettiin Ashin ja Markin kaa illalla et viedään James pizza hutiin syömään. Päästiin sinne ja meille kerrottiin että pizzat on loppu...

Modernii bingoo

Maanantaina alko sit vika viikko töissä ja ihmiset oli tainnu käyttää kaikki rahansa jouluna, koska koko viikon piti ettiä töitä mitä tehdä. Kassoilla ei ollu jonoja eikä kukaan sotkenu pöytiä eli tekemistä ei päivätyöntekijöillä kauheesti ollu.

Perjantaina oli sit vika työpäivä ja itku oli lähellä. Primark on ehkä paras työpaikka missä oon ikinä ollut. Niin hyvä henki työntekijöiden kesken. Tulee ikävä kaikkia siellä :)

Lauantaina 10. päivä mentiin Jamesin kaa Lontooseen yöks. Lauantaina käytiin vaan äkkii hotellilla heittämässä kamat ja käytiin Oxford Streetillä muutamassa kaupassa. Shoppailun jälkeen käytiin Paddingtonin Garfunkel'sissa syömässä ja sit vaaputtiin mahat täynnä hotellille nukkumaan. Sunnuntaina käytiin Tower Bridge Exhibitionissa, jossa pääsi sinne ylös hissillä tai portaita. Valittiin portaat, kun hissiin oli aika pitkä jono. Ylhäällä oli käytävä, jossa oli osittain lasilattia.

Pelotti :(

Tower Bridgen jälkeen napattiin leivät Tower of Londonin vierestä Apostrophen kahvilakojusta. Oltiin menossa kattomaan Leijonakuningas-musikaalia ni oli vähän kiire ettiä mitään ruokapaikkaa, ja ajateltiin et napataan siitä vaan äkkii jotain. Oli niin hyvää!

Ostin siis äidin ja iskän kaa Jamesille ja mulle liput Leijonakuningas-musikaaliin Lyceum Theatreen myöhäsenä synttärilahjana. Tykättiin siitä molemmat ja suosittelen sitä kyl kaikille.

Musikaalin jälkeen napattiin pikaset kuvat Big Benistä ja London Eyestä ja lähettiin junalla kotiin.

Käytiin illalla vielä Jamesin isosedällä, jota James kyl myös kutsuu ihan omaks sedäkseen, kun se on Jamesin vanhempien ikäluokkaa. Pikanen visiitti muuttu kuitenki neljän tunnin vierailuks, niinku usein tuppaa meillä käymään...

Maanantaina alotin pakkaamisen, koska tiistaina lähin takas kotiin :(
Tavaroiden mahduttaminen matkalaukkuun ei sujunu ihan toivotulla tavalla, ja painoraja ylitty kivasti, joten suuntasin vielä kauppaan ostamaan uuden matkalaukun. Sain kentällä vielä toiseen matkalaukkuun semmosen "painava"-tarran... Kiva :)

Vikan illan halit Monty babyn kaa <3

Tää "au pair-vuosi" päättyy siis nyt ja tää blogi taitaa kuolla siinä mukana, ellen tee tästä jotain matkablogia. Vähän epäilen et rupeisin siihen, mut katotaan.

Katotaan saanko tässä aikaseks kirjottaa jonku postauksen vielä.

Loppu lähestyy + kuulumisia

Tän Englannin-reissun päätöspäivä on nyt sitten tiedossa. Pääsin sisään Laureaan ja koulu Leppävaarassa alkaa 15.1.2015. Työt täällä Primarkissa loppuu 9.1. ja siinä on sitten pari päivää aikaa viettää täällä ja todennäköisesti päivä tai pari Suomessa ennen koulun alkua. Lentoa en oo vielä ostanut, kattelen, jos Norwegian heittäis jonku kivan alen joulun jälkeen. 

Tuntuu jo nyt tosi haikeelta palata takas Suomeen, vaikka koti-ikävä onki ollut välillä tosi paha. Tuntuu, että aina ikävöi jotain, ihan sama missä on. Täällä ollessa ikävöi perhettä, kavereita, omaa kieltä ja ihan yleisesti sitä, että tietää miten kaikki toimii tutusti ja turvallisesti. Kun oon Suomessa ikävöin taas Jamesia ja sen perhettä, halpoja hintoja, brittikavereita, brittiaksenttia, halpoja hintoja ja brittien tv:tä.

Näihin kolmeen viikkoon viime kuulumispäivityksen jälkeen on kuulunut lähinnä vaan työntekoa arkisin ja shoppailua ja nukkumista viikonloppuisin. Oon tehnyt niin paljon ylitöitä, että oon melkein kokoaikaisesti töissä, vaikka mulla on osapäiväinen työsopimus. 9-tuntiset työpäivät on aika väsyttäviä, kun kotiin pääsee lähtemään vasta 8 tai 9 maissa illalla.

Koristeltiin kuusi viime lauantaina

Käytiin Jamesin kanssa viime sunnuntaina Rochesterissa Dickens Festivalissa. Siellä oli pieni tivoli ja kaikkia kojuja ja ihmiset oli pukeutunu vanhanajan pukuihin juhlistamaan festivaalia. Festivaali oli siis joku Charles Dickensin juhlistamisjuttu. Dickens oli siis kirjailija, joka eli joskus 1800-luvulla ja asui täällä Kentissä. Yksi sen asuintaloista on Rochesterissa.

Maailmanpyörä ja Rochester Castle

Poro! <3

River Medway Rochesterissa

Käveltiin Rochesterista Chathamiin ostamaan muutamat joululahjat. Mark haki meidät sit sieltä ja mentiin Jamesin äidin kaverille syömään.

Chathamin Sun Pier ja sama River Medway

Meillä oli tällä viikolla töissä Christmas Jumper Week. Pidettiin siis normaalien mustien kauluspaitojen sijasta joulupaitoja päällä ja lahjoitettiin jokainen 2 puntaa Brittien Make a Wish-järjestölle. Samoin Primark lahjoitti jokaisesta asiakkaiden ostamasta normaalihintaisesta joulupaidasta 2 puntaa samalle järjestölle. Oli siis kerrankin lämmin töissä ja tehtiin samalla jotain hyvää! :)

Kokis-rekassa on vilkkuvat valot!

Enää 4 työpäivää ja pääsee jouluks kotiin, jee! :)

Sunnuntaiyön pohdintoja

Voisin välillä postata jotain muuta, kun vaan noita kuulumisjuttuja kerran kahessa kuukaudessa, joten nyt avaudun kaikista niistä oudoista asioista, jotka täällä on eri tavalla kun Suomessa. Jätän nyt tästä pois vääränpuolisen liikenteen, halvemman hintatason (ja palkkatason), kohteliaisuuden, kokolattiamatot ja erilaiset pistokkeet yms.

Näitä postauksia on varmaan jokaisessa au pair-/suomalainenulkomaillablogissa, mutta päätin nyt avata omia kokemuksia:

-ulko-ovet. ne avautuu täällä sisäänpäin. James ihmetteli aina alussa, miks astun askeleen taaksepäin joka kerta kun koputan oveen.

-bussipysäkit. ne on väärin päin ja tää on sairaan häiritsevää!

kuva Googlen street view'stä (Chatham)

-täällä ajetaan hirveen kovaa joka paikassa. aina pitää pelätä matkustajana :(

mun kaunis snapchat jonka lähetin äitille joskus alkusyksystä

-pahat karkit. kauppojen karkkiosastot ei oo läheskään yhtä hyvät ku Suomessa. valikoima ja laatu ei oo ainakaan mun makuun riittävä.

-maito myydään muovipulloissa/-kanistereissa.

-ne hanat. miksi niitä pitää olla kaks. kuuman ja kylmän veden vois hyvin saada tulemaan ulos yhdestä. keittiöissä on yks hana, kylpyammeessa on yks hana. miksi vessan altaassa pitää olla kaks?!

-tääl on kaikkii eri ruokii esim. mäkkärissä. mun lempparidippi mcfeast on tehty englannissa eikä sitä saa täällä mäkissä.

-kaikilla on kissa tai koira tai molemmat. kuvissa edustaa Monty ja Sej <3

    

-hämähäkit on isompia... :(

tän kaverin oon kai esitelly ennenki. se oli iso....

-täällä ei oo verokortteja. en oikeen itekkään tiiä miten verotus sit käytännössä toimii et katotaan miten mun palkan käy.

-täällä ei oo taloissa tikkaita samalla tavalla kun Suomessa. Suomessahan joka talossa on tikkaat ja täällä Suomi tunnetaan nimellä/termillä ”Land of free love”. Taloissa olis siis sen takia tikkaat, et miehet pääsis kiipeemään naisten makuuhuoneisiin… tiiä siitä sitten.

Ton vikan tarinan kuulin Jamesin äidiltä, joka myös käski mun ottaa kuvii joulun kotimaan reissulla suomalaisista taloista todisteeks siitä että niissä kaikissa todellakin on ne tikkaat.

Päivitystä

Taas näköjään kulunut melkein kuukaus edellisestä päivityksestä. Jotenkin kynnys aloittaa uuden postauksen kirjoittaminen on kauheen korkee, tai siltä nyt on tuntunut.

Norjalaisin siivin kotiin, tottakai

Kävin siis kotona Suomessa 3 viikkoa sitten parin päivän visiitillä. Tein pääsykokeen Laureassa ja vietin aikaa perheen ja kavereiden kanssa.

Ajoin jo ensimmäisenä iltana autoa, ja vaikka aluksi pelotti, se sujui ihan rutiinilla ja taidot on siis edelleen hallussa. Hirveesti en siis rattiin ole päässyt viimeisen 3 kuukauden aikana, kotoa lähtiessäni ajoin viime hetkiin asti ja täällä sitten ajoin sen yhden ajotunnin joskus syysuussa. Menin siis pikkusisko Hannan kanssa käymään Jumbossa, ja tottakai suuntasin heti ekana lempikauppoihin Suomessa, Ginaan ja Vero Modaan.

Jee kotiiin!!!!

Halusin tottakai myös nähdä kavereita kun kerran kotona kävin. Yleensä meitä on miiteissä viiden hengen porukka, mutta tänä syksynä ihmiset on lähtenyt kaikki vähän eri suuntiin, ja meitä oli nyt vaan kolme. Silti oli kivaa, syötiin mäkissä ja käytiin pikashoppailemassa.

Keskiviikko-iltapäivästä perjantai-iltapäivään kestänyt käynti kotona oli ihan liian lyhyt ja koneeseen nousin taas kyyneleitä niellen.

Lentokentällä vastassa oli James ja suunnattiin sieltä suorinta tietä kotiin. Haettiin mulle vielä kaupasta seuraavan päivän lounas ja iltaruokaa (kfc) ja mentiin aikasin nukkumaan.

Lauantaina 1.11. mulla alko työt Primarkissa koulutuspäivällä. 9h aikana täytettiin noin sata eri paperia, katottiin opetusvideoita, kuunneltiin kouluttajaa ja tehtiin testi koneella sekä kokeiltiin töitä osastolla vaatteita viikaten. Kaiken kaikkiaan saatiin hirveesti infoo yhen päivän aikana. Saatiin myös semmonen staff handbook, mistä löytyy tietoo kaikesta työntekoon liittyvästä, esim. sairauslomista ja työvaatteista. Hirveesti siitä ei oo iloo, ku monessa kohassa vaan sanotaan että niin, tää selitettiin sulle jo koulutuspäivänä.

Koulutuksesta on nyt reilu 2 viikkoo aikaa ja työt on lähteny käyntiin ihan hyvin. Olin ekan viikon kokonaan kassalla, mut sen jälkeen oon tehnyt n. puolet vuorosta kassaa ja puolet varastohommia ja viikkausta yms. Kassa on kaikista kivointa hommaa ja suurin osa työntekijöistä on tosi kivoja.

Tällä viikolla en oo käyny töissä viikonloppuna iskeneen jäätävän flunssan takia. Eilen suunnittelin et oisin tänään mennyt, mut aamulla olo oli aika kauhee ni soitin vielä töihin et jään kotiin. Huomenna sit uus yritys.

Flunssan kourissa

En oikeen tiiä miten nää täs perhees suhtautuu siihen et oon flunssassa kotona. Ne ei vissiin ite harrasta saikkuja. Mun mielipide on, et kipeenä ei töihin mennä, jos ei pysty. Vielä kun mä oon asiakaspalvelutyössä niin näyttäis pahalta jos yskisin siinä kassalla ja nenä vuotais. Tauti vaan leviäis ja yritys vois saada huonon kuvan työntekijöiden ja asiakkaiden kohtelusta.

Oon jo onneks paranemaan päin et eiköhän tästä nousta!

Mun puhelin koki viime viikon torstaina aikasen kuoleman, joten piti sit hankkia uus. Olin jo päättänyt et marssin Giganttiin kun täältä taas tuun kotiin jouluks, mut kännykkä ei halunnu kestää sinne asti. Vähän ihmetyttää, miten se simahti aika tasan 3 viikkoo takuuajan loppumisen jälkeen… ja 5 viikkoo ennen ku tuun kotiin. Varmaan joku Samsungin asentama kuolemapäivitys selittäis tän. Puhelin vei siis mennessään kaikki yhteystiedot, muistiot, kalenteripäivitykset yms. Suurin osa kuvista onneks säily ku ne on pilvessä tallessa. Silti ärsyttää. Olisin voinu pelastaa kaiken tärkeen. No nyt käytössä on jälleen uus ihana samsung ja elämä jatkuu!

Tältä näytti kaveri ennen ku otin akun lopullisesti pois

Ps. Laurean pääsykoetulokset julkaistaan viimestään tiistaina 25.11. Jännityksellä venataan, pääsenkö sisään! Oon jo hakenu töitä Suomesta siinä toivossa et pääsisin tonne kouluun.

Lontoo, synttärit ja muuta mukavaa

Tosiaan James vei mut Lontooseen 16. päivä torstaina. Päivä oli tavallaan synttärilahja, koska mua ei mun oikeina synttäreinä (saman viikon lauantaina) oikeastaan juhlittu.

Lähdettiin siis aamulla junalla Lontooseen. Oltiin ostettu edellisenä iltana kimppalippu London Eye:hin ja Madame Tussaudsiin (oisko ollut 35 puntaa per nassu). Päätettiin käydä London Eyessa ekana, koska meidän piti hakea sieltä liput joka tapauksessa. Ennen maailmanpyörää käytiin kattomassa semmonen 4D-video siitä. Se 4D-homma oli mun mielestä aika turha, mutta tulipahan nähtyä.

Itse London Eye oli ihan kiva kokemus. Pelkään korkeita paikkoja, joten en ihan joka hetkestä nauttinut, koska erehdyin välillä kattomaan suoraan alas. Menisin silti varmaan uudestaan (ehkä illalla seuraavaks) ja suosittelen muillekin sitä!

London Eyen jälkeen suunnattiin Madame Tussaudsiin kattomaan vahajulkkiksia. Yllätyin vähän kierroksen pituudesta. Luulin sen olevan paljon lyhyempi! :D Saatiin ainakin rahoille vastinetta, kun kierrettiin siellä toista tuntia.

Tussaudsin jälkeen käytiin syömässä (KFC tottakai) ja sitten alkuillasta suunnattiin Science Museumiin. Science Museum on ilmainen, eikä viihdytty siellä kovin kauaa. Koko päivän kävely alkoi tuntua molemmilla jaloissa, eikä sieltä löytynyt kauheesti mielenkiintoista nähtävää tai tehtävää, kun kaikki huoneet ei ollu auki.

Päivän päätteeksi käytiin vielä ruotsalaisessa Totally Swedish-kaupassa ostamassa sipsejä, karkkia ja pullaa. En uskonut miten paljon täällä ollessa voisi ikävöidä tuttuja nameja ja muita juttuja, mitä Suomessa on syönyt.

Perjantaina mulla oli Primarkin työhaastattelu. Muita työhaastatteluja ennen sitä en jaksanut kauheasti jännittää, mutta Primarkia taas jännitin, koska se on työpaikka, jonka oikeasti halusin. Työhaastattelu oli aika perus; ketkä ovat Primarkin kilpailijat, miksi haluat tänne töihin, yms… Ja MÄ SAIN SEN PAIKAN! Jes! Saan jopa mennä kotiin jouluksi, vaikka oon siellä töissä vaan sesonkiapulaisena. Pitäis vaan soittaa Monsooniin ja kertoa, et en mee niille töihin. Inhoon puhua puhelimessa, varsinkin englanniks.

Lauantaina oli mun synttärit ja mulla ois ollu myös Paperchasen haastattelu, mutta peruin sen, koska sain jo töitä Primarkista enkä ollut yhtään valmistautunut. Aamulla menin Jamesin mukaan parturiin ja sit mentiin etsimään sen mummolle lahjaa, koska silläkin oli synttärit. Lahjan ostaminen ei sujunut ihan toivotulla nopeudella, joten oltiin kaupoilla tunteja. Ostettiin lopulta kortti, kukkia ja joku seinäkalenteri ja suunnattiin kotiin vaihtamaan vaatteita. Vaihdettiin vaatteet pikavauhtia ja suunnattiin mummolle juhlimaan synttäreitä.

Synttärikukat äidiltä ja iskältä

Synttärit oli ihan kivat, vaikka ne olikin selvästi enemmän Jamesin mummolle, vaikka sain mäkin lahjoja, ja puhalsin kakun kynttilät. Paikalla oli Jamesin perhe, ja sen kahden tädin perheet. Katoin siellä lähinnä vaan tv:tä, kun Jamesin perheenjäsenet jutteli niiden sukulaisten kanssa. En vaan jotenkin osaa puhua tuntemattomien kaa. Lasten kaa viel jotenkin onnistuu, mut aikuiset on vaikeita. :D Oltiin synttäreillä pari tuntia ja sit haettiin KFC:stä iltapalaa ja mentiin kotiin syömään ja kattomaan X-Factoria. Jamesin toiset isovanhemmat tulee aina lauantaisin kylään joten katottiin X-Factor yhessä. Mulle iski ihan jäätävä mahakipu ohjelman jälkeen, joten ei päästy lähtemään mihinkään ulos. Ens vuonna sit ehkä vähän railakkaammat synttärit.

Seuraavana maanantaina menin avaamaan pankkitiliä NatWestiin Michellen kanssa. Kaikki ei sujunut siellä ihan suunnitelmien mukaan, mitä puhelimessa oli luvattu ja saatiin surkeinta palvelua ikinä. Michelle oli niin vihanen, että koko perhe vaihtaa nyt pankkia Halifaxiin, johon mullekin varattiin aika viime lauantaille.

Halifaxissa kaikki meni hyvin, ja mulla on nyt brittiläinen pankkitili. Jee! :)

Huomenna lennän Suomeen pariks päiväks, kun sain kutsun pääsykokeeseen ja vanhemmat halus et pääsen tekee sen. Perjantaina lennän sit takas Englantiin, kun mulla alkaa lauantaina työt.

Palaillaan! :)